Suden autiomaa

Kohteesta Praedor-Wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suden autiomaa.png

Suden autiomaa on noin päivämatkan (50 virstaa) levyinen Jaconiaa ympäröivä vyö, jonka takana levittäytyy Borvaria. Se on maastoltaan yleensä tasaista tai kukkulaista aroa, kasvillisuuden käydessä niukemmaksi kun lähestytään Borvarian rajaa. Borvariaa vastassa on kahdensadan metrin levyinen kylmän tuulen pieksämä alue, jolla ei kasva yhtään mitään. Sen takana alkaa Borvaria kuin veitsellä leikaten. Suden autiomaassa yöpyvät seikkailijat voivat nähdä öisten saalistajien kiertelevän tuon näkymättömän seinän takana, etsien tietä sen lävitse. Läntisten vuorten takana oleva Suden autiomaan osa on hyvin kostea, sillä vuorten länsirinteille pysähtyvien sadepilvien vedet virtaavat sen läpi tuhansina pikkujokina takaisin Borvarian puolelle. Harvoja paimentolaisheimoja lukuun ottamatta siellä ei kuitenkaan liiku ihmisiä. Jaconian kartoissa Suden autiomaa jätetään muutenkin valkoiseksi tai piirretään täyteen susia, käärmeitä ja vähintään yhtä pelottavia barbaareja ratsuineen.

Useimmat praedorit suunnittelevat retkensä siten, että voivat yöpyä Suden autiomaassa, puolen virstan päässä rajasta, missä kiviä yhä peittävät varvut ja sammaleet eikä tuuli ole niin hyinen. Viimeisen 200 metrin matkalla kaikki vesi on steriiliä, joten leilit kannattaa täyttää siellä. Ehkä taudinaiheuttajatkin pakenevat Borvarian epäluontoa, niin kuin muukin elämä.

Suden autiomaa ei ole oikea autiomaa, vaan siellä vallitsee pääosin samanlainen ilmasto kuin muuallakin Jaconiassa. Siihen, ettei siellä kasva mitään arokasvillisuutta vehmaampaa, on epäilemättä yliluonnolliset syynsä. Monet pensailta näyttävät kasvit ovat itse asiassa kitukasvuisia puita. Maaston avaruus tekee siitä erityisen altista tuulille, mikä saa kesäiset ukkosmyrskyt ja talviset pakkastuulet tuntumaan hyvinkin purevilta.

Lähempänä sisäalueita kasvillisuus on vehmaampaa ja syötävää riittää monenlaisille kasvissyöjille, kuten kaniineille tai pienille peuroille. Näitä paimentolaiset, erilaiset haukat ja sudetkin metsästävät sitten ravinnokseen. Lähempänä maailman rajaa kasvillisuus on usein varpuvartista, piikikästä ja nahkealehtistä. Pehmeänahkaiset eläimet eivät täällä useinkaan liiku, vaan sen sijaan kasveja syövät erilaiset pienet liskot ja ötökät, ja samanlaisia pikkueläimiä ovat useimmat saalistajatkin.

Suden autiomaassa esiintyy kolmea eri tyyppistä ihmiselle vaarallista petoa. Kesäisin saattaa kasvillisuuden seassa vaania käärmeitä, ja vaikka useimmat niistä eivät olekaan tappavan myrkyllisiä, jotkut ovat, ja vaaratonkin käärme voi pillastuttaa hevosen. Toinen vaara ovat susilaumat, jotka saattavat käydä ihmistenkin kimppuun etenkin talvisaikaan, tai jos muuten arvelevat saavansa helpon saaliin. Varomaton kulkija voi kesäisin myös astua jalkateränsä kokoisen skorpionin päälle, tai unohtaa aamulla ravistaa saappaansa tyhjäksi ennen kuin työntää siihen jalkansa.

Takaisin etusivulle