Farrignian armeija

Kohteesta Praedor-Wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sivua ei ole kanonisoitu. Kuvaus koskee 500-luvun V.a. alkupuolta. Iso kiitos Niko Ruotsalaiselle asiantuntevista huomautuksista.

Farrigniassa on ammattisotilaiden armeija, jonka tehtävänä on valtion rajojen ja yhtenäisyyden puolustaminen. Vakinainen armeija on pieni; kolme prikaatia, à 4000-6000 miestä. Tämän lisäksi on palatsikaarti, noin 3 kohorttia à noin 500 miestä.

Farrignian yliopiston ammattiupseereita kouluttava sotakorkeakoulu on tiiviissä yhteistyössä armeijan kanssa. Se aloitti tosin vasta 520-luvulla eikä ole vielä tuonut suuria muutoksia.

Armeijaan pyrkiminen

  • kuka tahansa mies voi pyrkiä, vaikka paimentolainen tai vuoristolainen
  • noin teoriassa, käytännössä kohtelu on avoimen rasistista eikä varmaan yhtään metsäläistä, paimentolaista tai vuoristolaista ole värväytynyt
  • ei naisia (paitsi teoriassa yliopiston sotakorkeakoulun kautta)
  • voi pyrkiä mihin aikaan tahansa, mutta suurin osa värväytyy syksyllä sadonkorjuun jälkeen
  • katovuosina armeijaan pyrkii paljon väkeä, syyt ovat ilmeiset
  • värväystoimisto on Farrignian Kolmannella kehällä (on oltava 1 kupariraha jotta pääsee kaupunkiin sisään eteläportista ja 5 kuparia kolmannen kehän tulliporttia varten—mikäli vannoo pyrkivänsä armeijaan ja saa epäluuloiset mutta isänmaalliset vartijat uskomaan itseään, saattaa päästä ilmaiseksi)

Vaatimukset (virallisesti)

  • terveystarkastus
  • ikä vähintään 20 vuotta, aatelisilla ei ikärajaa
  • pituus vähintään 3 kyynärää 8 tuumaa (noin 170 cm)
  • sitouduttava 25 vuodeksi armeijan palvelukseen
  • luku- ja kirjoitustaito on eduksi (paljon helpompi saada ylennys)
  • suoritettava 32 virstan mittainen marssikoe kevyessä varustuksessa, tämän jälkeen pääsee koulutukseen
  • virallisesti sotilaalla ei saa olla vaimoa, jottei valtiolle tulisi velvoitetta elättää kaatuneen sotilaan vaimoa ja lapsia; epävirallisesti heillä tietysti on vaimoja

Valtio kustantaa sotilaiden aseet, varustukset, vaatteet sekä asunnon ja ylöspidon kasarmissa. Heille maksetaan myös pientä palkkaa. Upseerit voivat asua omissa asunnoissaan.

Kaikki jotka osaavat ratsastaa ja käsitellä hevosia nimitetään heti ratsuväkeen.

Alokasaika

Alokkaan elämä on kurjaa, mutta parempaa kuin useimpien köyhien elämä. Alokkaalla sentään on katto pään päällä, jonkinlainen punkka missä nukkua, ja siedettävä päivittäinen ruoka. Myöhemmin saa näiden lisäksi jopa palkkaa. Eikä tarvitse maksaa veroja.

Alokasaika kestää X kuukautta (?). Asiaan kuuluu simputus jota harjoittavat niin vanhemmat alokkaat ja sotilaat kuin upseeritkin. Liala Madan aikana valvonta on lisääntynyt ja kohtelu lieventynyt.

Ensimmäiseksi koulutetaan sotilaallinen käytös ja kuri, muodostelmat, merkinannot (mm. torvisignaalit), ja taistelukoulutus alkaa mahdollisimman pian.

Jos ei ole muuta ohjelmaa, alokkaat aloittavat aamun taisteluharjoituksella. Harjoituksissa käytetään puisia aseita, jotka painavat kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset. Välillä harjoitellaan jalkajousella ampumista, keihäänheittoa, nyrkkeilyä ja painia.

Lounas syödään puolenpäivän jälkeen, sen jälkeen on lepotauko, ja sitten iltapäivän harjoitus. Muilla kuin alokkailla taisteluharjoitus on kerran päivässä.

Sotilaan pitää pystyä marssimaan 25 virstaa viidessä tunnissa. Kolme kertaa kuukaudessa marssitaan 12 kilometrin marssi noin 200 naulan varusteissa. Uimataito on pakollinen ja uintiharjoituksia on kesällä säännöllisesti.

Ruumiinrangaistus on käytössä mutta vain vakavissa rikkeissä. Pienemmistä rikkeistä rangaistuksina voi olla poistumiskieltoa, työtä vuorotta, palvelusta vuorotta, arestia tai kovennettua arestia.

Vuoden palvellutta pidetään jo sotilaana ja he saavat alkaa itse simputtaa muita.

Palvelus koostuu suureksi osaksi vartioinnista, partioinnista ja koulutuksesta. Taitoja hiotaan koko ajan ja syksyisin pidetään suuret sotaharjoitukset. Vartiopalvelusta on sitä vähemmän ja vapaa-aikaa sitä enemmän, mitä kauemmin sotilas on palvellut.

25 vuotta palvellut sotilas voi jatkaa kouluttajana ja ylennettynä (evokaatti) 5 vuoden sopimus kerrallaan, tai ottaa vastaan maatilan tai vaihtoehtoisesti pienen eläkkeen, jolla jotenkuten pärjää pääkaupungin toisella tai kolmannella kehällä.

Armeijassa on säännöllisiä turnajaisia, kilpailuja, kokeita, leirejä ja sotaharjoituksia. Hyvin menestyneet saavat ylennyksen, pääsevät erikoistehtävään tai palkitaan muuten. Huonoimmin pärjänneitä rangaistaan.

Osgia

Armeijan ja kaartin harjoitusalue sijaitsee puolen päivämatkan päässä Farrigniasta paikassa nimeltään Osgia. Alueella on monimuotoinen maasto, joka sisältää mäkiä ja jyrkänteitä, metsää, suota sekä järven jonka laskujoessa on komea Osgiankoski. Järvessä on kaunis hiekkaranta, jonka lähellä on vanha kuninkaallinen kalastusmaja. Upseerit yöpyvät siellä, muut teltoissa tai lähiseudun maataloissa.

Monien sotaharjoitusten lisäksi alueella pidetään palatsikaartin pääsykokeet sekä jokavuotiset sotilasurheilukilpailut. Lajeina on mm. maastojuoksu haarniskassa, pikajuoksu, esterata, jousiammunta (sekä pitkä- että varsijousi), paini, nyrkkeily, miekkailu, keihäänheitto (tarkkuus- ja pituusheitot erikseen), vauhditon pituushyppy (painoja saa käyttää), korkeushyppy, uinti, soutu, esteratsastus, maastoratsastus, jousiammunta ratsailta vauhdissa, taitoratsastus, "vahvamieskisa" erilaisin lajein, jne.

(Lähde: T. Gorgonius, Kirsikankukkien aika)

Joukot

Yksikkö Vahvuus Käskijä Apulaiset
Ruotu noin 10 miestä (8-12) Ruodunvanhin
Viirikkö noin 10 ruotua (~100 miestä) Luutnantti 1 kersantti per 50 miestä
Kohortti noin 5 viirikköä (~500 miestä) Kapteeni 3 × luutnantti, ylikersantti
Rykmentti 3-5 jalkaväkikohorttia, varsijousimieskohortti ja ratsuväkiyksikkö Eversti Majuri
Prikaati Sodan ajan joukko Kenraali
Armeija Koko armeija Hallitsija tai marsalkka Kenraalit

Ruotu, noin 10 miestä, kuljettaa oman telttansa ja on yksi ruokakunta kenttäoloissa.

Marsalkka on hallitsijan (sodan aikana) tarvittaessa nimittämä ylipäällikkö.

Ratsumestari, asemestari, muonamestari, vartiomestari jne. ovat erikoisarvoja joihin ylennytään taitojen, kokemuksen tai iän myötä tai kun uusii sopimuksen.

Varusteet

Raskas jalkaväki muodostaa pääosan armeijasta. Varusteina pitkä keihäs, kilpi, miekka, kypärä, levykyrassi ja muuta haarniskaa sen verran kuin on itse hankkinut.

Varsijousikohortilla on kypärä ja levykyrassi plus omat haarniskat, miekka, sekä hyvin iso kilpi jota kilvenkantaja raahaa. Kullakin kolmen miehen ryhmällä on kaksi raskasta jalkajousta. Tarvittaessa kaikki heistä voivat ladata tai ampua tai siirtyä lähitaisteluun.

Ratsuväellä on haarniskoidut hevoset, täysi levyhaarniska, kypärä, peitsi ja muita aseita.

Vain ratsuväellä, upseereilla ja palatsikaartilla on selvästi erottuvat yhtenäiset varusteet.

Kevyttä jalkaväkeä ovat nostoväki ja palkkasoturijoukot. Nostoväellä on kilpi ja keihäs, ja haarniskaa sen verran kuin ovat itse hankkineet. Palkkasotureilla on usein hyvät mutta kirjavat varusteet, mitä vain ovat saaneet ryöstettyä/varastettua, sekä hevoset – mutta ratsuväkenä niistä ei toki ole mihinkään.

Aatelisten omat joukot ovat useimmiten hyvin koulutettuja ja varustettuja, mutta niitä on vähän. Liian isojen joukkojen perustamista pidetään syystäkin epäilyttävänä.

Erikoistehtävät ja -joukot

Palkka on sitä parempi mitä erikoisempi tehtävä.

Parhaat ampujat pääsevät varsijousikohorttiin. Sitä pidetään ylennyksenä vaikka sotilasarvo ei nousekaan.

Ratsuväki on erillinen ja muita parempana itseään pitävä joukko-osasto. Ritari- tai aatelistaustaisilla alokkailla on yleensä ratsastustaidot jotka vaaditaan.

Armeijan puusepät, sepät ja muut käsityöläiset ovat enimmäkseen värvättyjä siviilejä. Armeijan olot ja palkka ovat huonot verrattuna siviilityöhön mutta silloin ei ole killan määräysvallassa eikä tarvitse maksaa jäsenmaksuja ja veroja. Kilta voi myös mielivaltaisesti kieltää käsityöläisen työskentelyn kaupungissa. Useimmiten näin käy kun killan mielestä ko. käsityöläisiä olisi "liikaa" ja hinnat laskisivat.

On myös muuta erikoiskoulutusta ja -tehtäviä mutta ne ovat enimmäkseen salaisia.

Farrignian palatsikaarti

Palatsikaarti on muutaman kohortin (à 500 miestä) kokoinen erikoisjoukko-osasto. Lisäksi on palatsikaartin ratsuväkikohortti. Palatsikaartiin hyväksytään vain kaikkein parhaat ja ennen kaikkea fanaattisimmat miehet. Heidät vihitään alun simputusjakson jälkeen salaisilla riiteillä kaartilaisiksi. Kaartin varusteet ovat parhaat mitä rahalla on saatavissa. Tavallisesta armeijasta poiketen jokaisella kaartilaisella on univormut, jopa erikseen palvelus- ja paraatiasut. Kaartinupseerit tunnistaa sulkaharjakypäröistä. Armeijan ja palatsikaartin välillä vallitsee ankara mutta enimmäkseen rehti kilpailu.

Gors väistyi oven tieltä. Se aukesi ja huoneeseen astui kaksi kivikasvoista palatsikaartin sotilasta, jotka asettuivat oviaukon molemmin puolin.Verivartio, s. 273

Muodollisesti Farrignian armeijan joukko-osasto, käytännössä hallitsijan oma itsenäinen henkivartiosto, jonka tehtävinä on mm. Farrignian hallitsijan ja hänen palatsinsa vartiointi ja ensimmäisen kehän turvallisuus ja puolustaminen (vrt. Rooman pretoriaanikaarti).

Palatsikaarti on kyllä [armeijaa] eliitimpi ja fanaattisempi joukko (vrt. SS Leibstandarte Adolf Hitler), eikä niitä riitä koko ensimmäiseen kehään. Se on Mada-dynastian vastine velhojen neuvoston mustille kissoille, mutta murhaa avoimemmin. Omana esikuvana "Rakkautta ilmassa" -tarinan lyhyet kuvaukset. - Ville Vuorela, Facebook, 22.11.2019

Haarniskat – ainakin upseereilla – ovat levykyrassi ja sulkaharjainen kypärä.

Riimun luona odotti kaksi miestä kiitävissä haarniskoissa ja sulkaharjakypärissä. Ramancis ja Cadolar tietenkin, palatsikaartin päivä- ja yökomentajat ja samalla kruunun esitaistelijat. Muun palatsikaartin tapaan he olivat aseistautuneet ja jos kuningatar käskisi, he surmaisivat kenet tahansa säätyyn, sukupuoleen ja asemaan katsomatta. – Verivartio, s. 184.

Kaartin aseistukseen kuuluu varsijousi, pitkä keihäs, miekka, kilpi ja tikari. Tavallisin haarniska on täysi ketjupanssari, aliupseereilla ja sitä ylemmillä täysi levyhaarniska.

Farrignian kuninkaallinen laivasto

Laivasto on lähes olematon.

Farrignialla on Sisämerellä muutama kaleeri, liuta pienempiä aluksia, ja muutamia jokiproomuja kanavilla. Kaleerien soutajat eivät ole rikollisia eivätkä orjia, vaan koulutettuja ja palkattuja ammattilaisia, sillä taistelumanööverit entraussillan käyttämiseksi vaativat hyvää koordinaatiota ja yhteistyötä.

Laivaston sotilasarvoja ovat matruusi, ylimatruusi, pursimies, perämies, kapteeni, komentaja ja amiraali.

Ruoka

Ruuan laatu vaihtelee sadon ja käytettävissä olevan rahan mukaan.

Peruna on halpaa ja säilyvää ja tärkein ravintoaines, toiseksi tärkein on vehnä. Riisi olisi ihanteellista koska se on ravitsevaa ja säilyy hyvin, mutta sitä on vain jos sato on ollut niin hyvä että hinta on tavallista alhaisempi. Ohraa tarjotaan rangaistukseksi.

Kasarmilla ruoka valmistetaan suuressa keittiössä, kenttäoloissa jaetaan leipää, perunaa tai viljaa ja muita aineksia joista ruotu valmistaa ateriansa.

Aamulla syödään kevyt kylmä aamiainen: leipää - koko päivän leipäannos jaetaan aamulla - juustoa, pätkä makkaraa jos sitä on, ehkä jopa yksi keitetty kananmuna mieheen, ja/tai eilisiä tähteitä. Lounas on usein puuroa tai keittoa, joita on helppo valmistaa suuria määriä ja joissa voi käyttää mitä tahansa aineksia. Lihaa ja kalaa saa ostaa itse.

Tarjotut juomat vaihtelevat myös; halvin on vesi johon on sekoitettu viinietikkaa (tätä äpättiä halveksutaan syvästi, mutta juodaan kun ei muutakaan ole), hyvinä aikoina saa kaljaa, juhlapäivinä viiniä.

Tulevaisuus

Lähitulevaisuudessa aseistus ja taktiikka muuttuvat. Käyttöön otetaan piikkineliöt, eli pitkiä keihäitä kantava neliömäinen muodostelma, jonka sisällä on varsijousimiehiä. Neliöt vaihtavat suuntaa tarvittaessa nopeasti, ne voivat liikkua itsenäisesti ja ne voidaan yhdistää isommiksi osastoiksi.

Tällainen yksikkö on murhaavan tehokas etenkin ratsuväkeä vastaan mutta kilpimuurin murtaminenkin sujuu.

Laivastolle kehitetään katapulteilla ammuttava entraushaka, joka tekee entraussillan tarpeettomaksi. Tällöin ammattimaisia soutajia ei enää tarvita – kaleerien soutajiksi voidaan tuomita rikollisia. Tämä rangaistus on yksi pahimmista mitä voi kuvitella.

Vielä myöhemmin uusia joukko-osastoja tulevat olemaan tykistö, pioneerit ja krenatöörit (kranaatinheittäjät). Jälkimmäiset erottaa kapeista karpuusihatuista, sillä leveä hattu vaikeuttaa kranaatinheittoa. Lisäksi huoltoon aletaan kiinnittää enemmän huomiota ja perustetaan tehokkaammat huolto- ja lääkintäjoukot.