Taivaallisen harmonian luostari

Kohteesta Praedor-Wiki
Versio hetkellä 15. elokuuta 2018 kello 19.38 – tehnyt Upi (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nuori ja epätoivoissaan varomaton pienen aatelissuvun mies yrittää värvätä praedorjoukkoa avukseen. Hän kertoo vanhoista kirjeistä, jotka johdattavat kadonneen aarteen luokse. Asioiden penkominen on kuitenkin herättänyt myös muiden tahojen mielenkiinnon. Asiaan sekaantuvat praedorit imaistaan hetkessä keskelle uskonnollista fanatismia ja sukupolvien takaisia salaliittoja sisältävää sotkua.


TAUSTA:

Ronald Therodorenpoika Schwarz on nuori perijä pienestä aatelissuvusta, joka on pahasti velkaantunut epäonnisen kaivoskaupan seurauksena. Suvun maita ollaan vastentahtoisesti myymässä toiselle suvulle velkojen kuittaamiseksi. Kun vanhaa kartanoa tyhjennetään, Ronald löytää kartanon vierashuoneesta salalokeron. Lokerossa on kirjeitä, sinettisormus ja muita pieniä henkilökohtaisia tavaroita vuosisatojen takaa. Salalokeron on asentanut 150 vuotta sitten kirkonpetturuudesta hirtetty munkki, joka tunnettiin nimellä Randall Mustarastas. Mustarastas asui vuosia Schwarzin tilalla ja kopioi suvun omistuksessa olevia kirjoituksia ja huolehti kirjekyyhkyistä. Kirjeestä käy ilmi, että Mustarastas on ollut yhteydessä erään Artanten lahkon Borvariaan tekemän retkikunnan johtajan kanssa. Mielenkiintoista tästä tekee se, että retkikunnan luultiin kadonneen Borvariaan ja kuolleen sinne. Kirjeissä kuitenkin retkikunnan johtaja selvästi kertoo joukon palanneen Jaconiaan ja vieläpä aarre mukanaan.

Mustarastas ei ehtinyt hävittää viimeisintä kirjettä, sillä hänen lukemisensa keskeytettiin ja hän joutui piilottamaan kirjeen salalokeroon. Keskeytys ei kuitenkaan ikinä päättynyt, sillä hoitaessaan kiireellistä asiaa, Artanten inkvisitio nappasi Mustarastaan rienaavien tekstien levittämisestä syytettynä ja hirtätti tämän kirkonpetturina.

Ronald siis löytää kirjeet ja alkaa tutkia, onko jutussa perää ja voisiko kirjeessä mainitun aarteen löytäminen vielä pelastaa suvun maat. Tutkimus vie hänet Galthiin, Artanten kirkon kattavuudestaan kuuluisiin arkistoihin. Retkikuntaa koskevien tietojen kaivelu kuitenkin herättää Artanten inkvisition mielenkiinnon, sillä retkikunnan kohtaloon liittyy vain inkivisition tiedossa olevia salaisia yksityiskohtia.

*Retkikunnan yksi jäsen, jonka retkikunta jätti jälkeen kirotulle maalle, selvisi ihmeen kaupalla takaisin Jaconiaan. Hän seurasi tovereidensa jäljessä ja löysi todisteita heidän paostaan, sekä matkalla kuolleiden hautoja. Lopulta mies kuitenkin eksyi jäljiltä ja palasi temppeliin omillaan. Hän kertoi temppelissä muun seurueen palanneen Jaconiaan, mutta kun retkikuntaa ei kuulunut, pääteltiin aarteen houkutuksen olleen liian suuri ja retkikunnan kääntäneen selkänsä temppelille. Asia salattiin ja inkvisitio ryhtyi jäljittämään uskonpettureita. Kun heitä ei löytynyt, pääteltiin heillä olevan piilottelussa auttavia liittolaisia. Asia lisättiin inkvisition salaiselle seurantalistalle, jossa jokaista asiasta kiinnostunutta kohtaan suoritetaan vakoilua. Tämä ohjeistus on yhä voimassa, siirtyneenä sukupolvelta toiselle.*

Ronald löytää kirkon arkistoista retkikunnan suunnitellun reitin, etsii sen lähistöltä kirjeen kuvausta vastaavaa paikkaa ja löytää Taivaallisen harmonian luostarin. Tutkiessaan paikkaa, hänelle alkaa muodostua konkreettinen suunnitelma. Suunnitelma on vaarallinen ja täynnä rikoksia - hän aikoo murtautua luostariin, etsiä ja anastaa Artanten kirkolle kuuluvat, Borvariasta tuodut, mahdollisesti kirotut ja vaaralliset aarteet. Ronald on valmis tähän hulluuteen sukunsa pelastamiseksi, mutta tietää ettei selviä siitä yksin. Hän tarvitsee praedoreita.

Ronaldin lähtiessä etsimään sopivaa praedorjoukkoa, myös kirkon inkvisitio päättää toimia ja tuoda Ronaldin kuulusteluihin.


HULLUN HIRVEN KROUVI

Galthin satamassa yötä päivää pyörivä krouvi on noussut tapaamis- ja bisneksenhierontapaikkana niin paikallisten kuin matkailevien sekatyöläisten suosioon. Vaikka kulahtanut julkisivu antaa arveluttavan ensivaikutelman - jonka hirvittävällä tavalla epäonnistunut täytetty hirvi eteisessä kruunaa – löytyy peremmältä varsin moitteettomasti sisustettuja looseja. Tällaisessa hahmot istuvatkin, kun pöytään saapuu selvästi poissa omalta mukavuusalueeltaan oleva nuori, silmiinpistävän hyvin pukeutunut nuori mies – Ronald Schwarz. Ronald kertoo etsivänsä luotettavia praedoreja suorittamaan työtä hänen laskuunsa. Siitä, miten Ronald kertoo työstä, käy selväksi että tämä on kuullut paljon tarinoita praedoreista, mutta elänyt koko ikänsä suojattua elämää. Keskustelu voi rönsyillä, mutta ainakin seuraavat asiat tulisi paljastua, jotta tarvittaessa hahmot kykenevät myöhemmin päättelemään asioita:

-”Eihän kenelläkään ole kytköksiä Artanten kirkkoon / ette kai ole uskonnollisimmasta päästä”

-Ronald on törmännyt erään uskonpetturuudesta hirtetyn Artanten papin salaiseen kirjeenvaihtoon, joka johdattaa suoraan kätketyn aarteen luo ja paljastaa kenties kirkolle arvokkaan salaisuuden.

-Kyseessä on matka, ei sentään kirotulle maalle, mutta melkein.

-Todisteet ovat hänellä mukana kaupungissa, varmassa tallessa.

-Matka alkaa jokimatkalla ja jatkuu maitse, koilliseen. Puhutaan viikoista.

-Työssä on kyse rikollisesta toiminnasta, murtautumisesta vanhaan luostariin.

Kun nämä asiat ovat käyneet ilmi (tai hahmot lopettavat keskustelun), tilanne keskeytyy kun sisään paukkaa joukko Artanten inkvisiittoreita. Kyseessä on täysissä varusteissa oleva joukko koulutettuja ja fanaattisia uskonsotureita, artanten tunnuksilla varustetuissa asepaidoissa. Miehet ilmoittavat: ”Artanten nimessä pidätämme sinut - Ronald Theodorenpoika Schwarz – epäiltynä juonittelusta kirkkoa ja kruunua vastaan”.

-Jos kukaan ei puutu asiaan, miehet sitovat väkivaltaisesti Ronaldin, laittavat tälle suukapulan ja säkin päähän ja raahaavat tämän ulos vankkureihin, jotka vievät hänet kuulusteluihin (ks. Inkvisition pakeilla). Viimeistään tässä vaiheessa hahmot tajuavat, että Ronald todella oli jonkin mielenkiintoisen jäljillä.

-Jos hahmot päättävät puolustaa Ronaldia ja pakenevat inkvisitiolta tämän kanssa, he joutuvat etsintäkuulutetuiksi ja kirkko asettaa heidän päistään palkkion. Kun tilanne rauhoittuu, Ronald kertoo että tämä on "kätkenyt" kirjeet majatalonsa huoneeseen. Hahmojen on viisainta lähteä hakemaan kirjeet ennen kuin inkvisitio löytää ne, tai luvassa on kilpajuoksu aarteelle. Jos onnistutaan viemään kirjeet (ks. Ravintola kultasulka), seuraa vainoharhainen pako kaupungista ja hahmot saavat erittäin voimakkaita vihollisia, mutta päästäänpähän aarrejahtiin ilman kilpailijoita. Jossain vaiheessa käy myös ilmi, että Ronald on vararikossa ja ainoa palkkio, joka Praedoreille on luvassa, on osa aarteesta. Mikäli se löydetään.

-Jos hahmot antavat inkvisition viedä Ronaldin ja käyvät heti selvitystyöhön, he voivat ehtiä jäljittää tämän henkilöllisyyden ja majapaikan, sekä löytää kirjeen ennen kuin inkvisitio pakottaa Ronaldin paljastamaan tietonsa. Tällöin he pääsevät kirjeen ohjeistamana aarteen metsästykseen, mutta inkvisitio on pian heidän perässään.

-Jos hahmot eivät pelasta Ronaldia, inkvisitio puristaa häneltä tiedot kirjeistä, hukuttaa hänet sankoon ja heittää ruumiin jokeen. Sen jälkeen inkvisiittorit käyvät keräämässä kirjeen talteen ja alkavat valmistella matkaa aarteen luo. Hahmot voivat vielä esimerkiksi selvittää keskustelusta Ronaldilta saatujen lipsautusten perusteella ja tutkimustyöllä, mistä paikasta Ronald puhui ja pyrkiä suoraan sinne, tai lähteä varjostamaan inkvisition retkikuntaa, kun se lähtee liikkeelle.


INKVISITION PAKEILLA

Inkvisiittorit pitävät väliaikaista tukikohtaansa vanhassa pesulassa kaupungin vieritse kulkevan kanavan varrella. Jos hahmot seuraavat inkvisiittoreita sinne ja vakoilevat, he näkevät että Ronald on kädet selän taakse sidottuna ja nostettu köydellä jaloista kattoon. Hänet lasketaan toistuvasti pää edellä vesisaaviin, kunnes hän kertoo koko tarinansa. Muut inkvisiittorit lähtevät hakemaan Ronaldin mainitsemaa kirjettä tämän majatalosta. Kaksi inkvisiittoria jää paikalle aikeinaan hukuttaa Ronald ja pudottaa tämän ruumis kanavaan huomaamattomasti. Tämä on otollinen hetki armollisille hahmoille pelastaa Ronaldin henki.


RAVINTOLA KULTASULKA

Ronald on ehkä vararikossa, mutta rahaa on kyllä ollut sen verran, että hän on vuokrannut huoneen arvostetun ravintola Kultasulan yläkerrasta. Jos hahmot tulevat paikalle pian Ronaldin ensitapaamisen jälkeen, on ravintolassa menossa viikoittaiset kalkkunakinkerit. Tupa on täynnä laittautuneita illanviettäjiä ja kaikki huoneet ovat varattuja. Huoneet ovat toisessa kerroksessa, jonne päästäkseen täytyy ohittaa portaiden alapäässä oleva vahti, ja vielä mieluiten ilman että herätetään hirveästi huomiota… Ronaldin nerokas ja omaperäinen kätkö kirjeelle on nimittäin hänen huoneessaan, patjan alla. Huoneessa on myös Ronaldin valmiiksi matkaa varten pakattu rinkka, jossa on normaalien matkavarusteiden ja muonan lisäksi pullollinen arvokasta viskiä. Ronald on jo aiemmin myrkyttänyt viskin, aikeinaan juottaa pullosta praedoreille onnistuneen ryöstön juhlinnassa ja pitää sitten koko aarre itsellään.

Mikäli hahmot pelastivat Ronaldin, tai hukkasivat aikaa ravintolaan saapumisessa, inkvisition miehiä joko on jo paikalla, tai saapuu paikalle sopivalla hetkellä. Heidän aikomuksenaan on marssia sisään ja syyttää ravintolaa vaarallisen varkaan ja murhamiehen majoittamisesta ja vaatia pääsyä Ronaldin huoneeseen.


TIEDONHAKUA GALTHISSA

Hahmot saattavat päätyä etsimään tietoa luostarista, jonka ryöstöä Ronald suunnitteli. Jos hahmoilla ei ole sopivaa kontaktia, ei tietoa löydy helposti muualta kuin kirkonmiehiltä, tai kirkon arkistoista. Kirkon arkistojen yleistä osaa pääsee kuka tahansa tutkimaan rahallista korvausta vastaan. Arkistoissa kuluu paljon kallisarvoista aikaa, jos ei pyydetä apua työntekijöiltä. Mikäli kysytään apua, eikä olla varovaisia sanojen kanssa, työntekijä yhdistää hahmot edellisenä päivänä samoja aiheita tutkineeseen Ronaldiin ja hälyttää salassa inkvisition paikalle.

Keskustelusta saatujen tiedonmurusten perusteella arkistoista löytyykin kuvausta vastaava kohde, Taivaallisen harmonian luostari. Galthin ja Justian raja-alueella, melkein Suden autiomaassa, sijaitseva pieni luostari on vähän tunnettu ja syrjäisen sijaintinsa takia vähälle huomiolle jäänyt pyhiinvaelluskohde. Sinne lähdetään “etsimään totuutta hiljaisuuden ja rauhan keskeltä, kaukana sivistyksen turruttavasta ja myrkyllisestä vaikutuksesta”. Myös muutamien pyhimysten jäänteet on haudattuna luostarin kryptaan. Paikalle ei mene kunnollisia teitä, mutta pyhiinvaeltajia varten on jätetty erämaahan merkkejä, jotka kuvaillaan kirjoituksessa.


"PYHIINVAELLUS"

Tässä vaiheessa seikkailua hahmot matkustavat Galthista pitkän matkan kohti Taivaallisen harmonian luostaria. Matkan voi pelata haluamallaan tarkkuudella, ja lisätä matkalle kuinka paljon vaaroja ja haasteita tahansa, mutta seikkailun kannalta sillä on vain yksi oleellinen merkitys. Mikäli Ronald on hahmojen mukana ja häntä kohdellaan myötätuntoisesti ja ystävällisesti matkan aikana, Ronald luopuu lopulta ajatuksestaan myrkyttää hahmot ja kaataa myrkytetyn viskin tunnontuskissaan maahan.


TAIVAALLISEN HARMONIAN LUOSTARI

Luostari sijaitsee Galthin ja Justian välisellä raja-alueella, Louhikkoisessa rinteessä lähellä Suden autiomaan rajaa. Luostari on ikivanha ja elänyt eristäytynyttä elämää niin kauan, ettei sen alkuperäistä rakentajaa tiedä kukaan. Rakennuksia on tuhottu ja rakennettu uudelleen valloitusten yhteydessä, mutta valtavista mustista basalttipaasista kasattu muuri ja maanalainen krypta ovat säilyneet paikallaan tuhoutumattomina. Luostaria pitää yllä lähinnä nimellisesti Artanten kirkkoon kuuluva lahko, jonka opetusten mukaan mielihalujensa perässä juokseva ihminen ei voi koskaan ymmärtää jumalallista totuutta maailmasta ja ainoa tie valaistumiseen on meditointi ja itsetutkiskelu kaukana maallisista houkutuksista.

Kryptaan on säilötty Artanten pyhimysten jäänteitä vuosisatojen saatossa ja luostari onkin muodostunut pyhiinvaelluspaikaksi hiljentymistä ja sisäistä rauhaa tavoitteleville uskoville. Sysimustan muurin portin ylitse levittäytyy koristeellisilla, metrin korkuisilla kirjaimilla kaiverrettu lause muinaisjaconiaksi: ”Yksikään suu ei puhu jumalten kieltä”. Luostarin muurien sisäpuolella puhuminen onkin ankarasti kiellettyä ja jokainen luostarin asukas on tehnyt täydellisen hiljaisuuslupauksen muuttaessaan sinne. Kommunikointi tapahtuu tekstin ja viittomien avulla.

Muurien ympäröimällä sisäpihalla on temppelin ja kryptan sisäänkäynnin lisäksi kaksi suurta asuinrakennusta, yhteistilat, navetta, sekä puutarha tykötarpeineen. Luostarin ruuat tuotetaan pääasiassa rinteeseen pengerretyillä pienillä peltotilkuilla ja louhikossa viihtyvillä vuohilla. Alempana rinteessä on runsaasti lähteitä, joista asukkaat saavat käyttövetensä.

Luostarissa asuu satunnaisten pyhiinvaeltajien lisäksi viitisenkymmentä munkkia ja nunnaa, kielensä irti leikannut apotti ja yksi paimentolaisten erämaahan hylkäämä, rujolla tavalla epämuodostunut pikkupoika. Luostarin puolustus epätavallisen hyökkäyksen sattuessa hoituu jousin ja portin yläpuolelta pudoteltavin lohkarein.

(Tarvittaessa luostariin voi sijoittaa myös joukon temppeliritarikokelaita suorittamassa hiljentymisharjoituksia. Tällöin mukana kulkee myös täysiarvoinen temppeliritari, joka asuu leirissä luostarin ulkopuolella.)

Sisään pääsee esimerkiksi:

-esiintymällä pyhiinvaeltajana. Tällöin aseita ei suvaita ja seurueen mukana kulkee jatkuvasti muutama munkki. Ensimmäisestä puheesta muurien sisällä saa rottinkikepistä, seuraavasta tulee häätö.

-Yöllä muurin yli kiipeämällä. Lisää tarvittaessa vahtikoira.

-Vedenhaussa tai maatöissä olevien munkkien kaavut ottamalla ja munkeiksi naamioitumalla

ALAS KRYPTAAN

Mustasta kivestä veistetyt portaat johtavat syvälle maan alle, jossa tila haarautuu kahdeksi käytäväksi, jotka kohtaavat lopulta toisensa kryptan suurimmassa kammiossa. Kosteita ja ummehtuneen hajuisia käytäviä koristavat vieri vieressä ällistyttävän yksityiskohtaiset kaiverrukset kaupungeista, eläimistä ja kasveista. Siellä täällä näkyy myös Artanten riimuja, sekä kohokuvioita ja veistoksia Artanten pyhimyksistä – näistä valveutunut tarkastelija saattaa kuitenkin huomata, että ne on hakattu kryptan seiniin paljon myöhemmin kuin muut kaiverrukset. Myös pitkiä osioita seinien kaiverruksista on selvästi tahallisesti turmeltu hiomalla.

Kammio, jossa käytävät yhdistyvät, on puolipallon muotoinen ja seiniltään täysin sileäksi hiottu. Keskellä lattiaa lepää muinainen ja äärimmäisen monimutkaisen näköinen laite. Metallisia putkia ja pillejä sojottaa laitteesta joka suuntaan. Ne kietoutuvat yhteen rungoksi, joka työntyy huoneen katon läpi. Kone jatkuu maan päällä sisemmässä temppelissä. Laitteen alkuperäistä tarkoitusta ei tunneta, mutta huhun mukaan temppelissä putkien yläpäitä kuuntelemalla saattaa kuulla kryptassa lepäävien vainajien puhetta.

Ennen käytävien yhdistymistä niiden seinistä avautuu vuoron perään kammio, tai henkilöä esittävälle patsaalle varattu syvennys. Käytävän äärimmäisessä kääntöpisteessä on kuitenkin kolme patsassyvennystä peräkkäin. Keskimmäinen patsas esittää Artanten riimuilla koristeltua, haarniskoitua temppeliritaria. Patsaan takana oleva syvennys osoittautuu laastilla ja kivipölyllä peitetyksi muuratun seinän pätkäksi, joka on hyvin vanha, mutta silti selvästi ympäröivää materiaalia tuoreempi. Seinän murtaminen on melko vaivatonta, mutta tyylistä riippuen joko pitää kovaa meteliä tai kestää kauan.